Minerva

Maailmanpyörässä Minervan kanssa

Minerva ottaa minut vastaan kotonaan Ruoholahdessa. Ovella on vastassa hymyilevä emäntä - kirkkaan punaisissaan - kuten useimmiten. Eteisen seinissä loistaa raikas mustikan sininen, eikä kodissa taida monta valkoista seinää ollakaan. Minervan innostunut ja lämmin persoona heijastuu hänen kotinsa voimakkaissa väreissä ja mielenkiintoisissa esineissä.

Kesällä äidillä ja minulla on tapana aloittaa sunnuntaipäivät Hietsun kirpputorilta, Minerva kertoo.

Suurin osa keräilyaarteistani onkin peräisin sieltä. Vaikka uskonkin että on parempi hankkia palveluita kuin tavaraa, en ole mikään fundis. Kirppistavarat eivät oikeastaan lisää kulutusta.

Illan pastakastike kulkee repussa

Leena-äidin lisäksi Ruoholahdessa asuu paljon muitakin Krohneja. Naapureina ovat sisaret Irina ja Katja perheineen. Amanda-serkku tyttärineen asuu myös vieressä.

Veljeni Petri ei asu täällä, mutta hän on ottanut projektikseen saada jokaiseen Ruoholahtelaiseen asuntoon ilmaisen internetyhteyden.

Toisilleen hyvin läheinen perhekunta jakaa elämäänsä arjessa, eikä sinkkukaan ole tässä joukossa yksinäinen. Nuorena Minerva haaveili neljästä lapsesta, mutta toisin kävi ja perhe jäi hankkimatta.

Kymmenen vuotta sitten mietin kansainvälistä adoptiota, mutta päädyin siihen, että se olisi liian raskasta. Minulla on kuitenkin toistakymmentä läheistä lasta - sisarusten ja serkkujen lapset sekä kummilapset. Tapaan heitä usein ja teemme yhdessä kaikenlaista.

Syömme usein iltapalaa yhdessä Katjan luona ja keskustelemme päivän tapahtumista samalla kun pojat tekevät läksyjään. Sen jälkeen tapaan vielä usein Irinan koiranlenkillä. Viikonloppuisin Katjan aviomies Milko tilaa lähikaupasta tuoretta leipää ja maitoa ja kutsuu minut aamiaiselle. Meillä ei lainailla naapurilta sokeria, vaan isossa repussa kulkevat kokonaisen illallisen tarpeet.

Teatterin lumoissa

Helsinki on sinkkujen kaupunki, joka toisen oven takana asuu vain yksi ihminen.

Sinkuilla on aikaa nauttia kaupungin tarjonnasta, kun arjen pyörittäminen ei vie kaikkea energiaa. Teatteriin, elokuviin tai kahvilaan on helpompi lähteä, kun ei tarvitse sitä varten hankkia lastenvahtia. Olen vihdoin oppinut varaamaan teatteriliput ajoissa. Ainakin minua kiinnostavat jutut myydään heti loppuun. Viime syksyn vaikuttavimpia esityksiä oli Q-teatterin Paha tahto.

Lääkärintyössä kohtaa kaikki

Minervan aamu alkaa metromatkalla töihin.

Yleensä luen lehdetkin vasta metrossa, työmatkalla ei tarvitse stressata kun metro vie ovelta ovelle. Ratkon usein Sudokuja ja välillä viimeisten numeroiden kanssa tulee niin kiire, että kävelen Itäkeskuksessa nenä kiinni lehdessä.

Minerva työskentelee kahden tuhannen potilaan omalääkärinä Itäkeskuksen terveysasemalla.

Puolet potilaistani on ruotsinkielisiä.

Työ on mukavaa ja päivät ovat vaihtelevia. Potilaita ja vaivoja on monenlaisia. Omalääkärinä minusta on mukavaa kun vastanotolla käy vuosien takaa tuttuja potilaita. Usein vastaanotolla puhutaan muustakin kuin sairauksista. Minerva toimii myös kouluttajana työpaikallaan.

Työ terveyskeskuksessa on minulle tietoinen valinta. Terveyskeskustyön kehittäminen on mielestäni tärkeää.

Minervan ensimmäinen työpaikka lääkärinä oli Hämeenlinnan vankisairaalassa.

Olin siellä kesäsijaisena 21-vuotiaana. Siellä kohtasin ihmisiä joiden elämässä kaikki oli mennyt pieleen. Sen näkeminen sai oivaltamaan, että asioihin pitää puuttua ajoissa. Vankilassakin aika pitäisi käyttää kuntoutumiseen. Kun myöhemmin olin Kyläsaaren katkaisuhoidon lääkäri, ymmärsin että ongelmiin aina puututaan liian myöhään. Usein ensimmäinen hoitokokemus tuli vasta siinä vaiheessa kun ihminen oli juonut 10 vuotta.

Lautakunnasta lounaalle Japanin Keisarinnan kanssa

Politiikka vie suuren osan Minervan vapaa-ajasta.

Laskin joskus, että politiikkaan kuluu ainakin 20 tuntia viikossa. Pääkaupunkiseudun yhteistyö on vielä lisännyt kokousten määrää. Toisaalta, kaikki kokouksissa käytetty aika on omaani, se ei ole keneltäkään muulta pois, joten en joudu kärsimään huonoa omaatuntoa, Minerva toteaa.

Minerva on nuoresta iästään huolimatta toiminut jo vuosia politiikan vastuullisimmilla paikoilla. Vuosien mittaan hänestä on tullut taitava neuvottelija, jota arvostetaan yli puoluerajojen.

Pidän itseäni reaalipoliitikkona. Ihanteet ovat tärkeitä, mutta yhdellä aatteella ei voi toimia pitkään päivänpolitiikassa.

On asioita, joihin haluan vaikuttaa ja jopa muuttaa sekä Suomen että koko maailman tasolla. Monet Helsingin asiat päätetään eduskunnassa tai EU-tasolla. Helsingin kehittämiseksi haluan päästä vaikuttamaan isompiin rakenteisiin. Sellaiset etäisiltä tuntuvat asiat kuten kuntien rakenteet ja -rahoitus sekä sosiaalilainsäädäntö kiinnostavat minua.

Kun vihreät viime valtuustokaudella olivat Helsingin toiseksi suurin puolue, Minerva toimi kaupunginvaltuuston puheenjohtajana. Tehtävään sisältyi myös virallisten vieraiden vastaanottamista.

Emännöin monia valtiovierailujen lounaita. Olen kehunut Helsinkiä ja Suomea estoitta niin Japanin keisarinnalle kuin Kanadan kenraalikuvernöörille. Oikeastaan monet Suomen hienoudet hahmottuvat paremmin, kun niistä kertoo muille, Minerva toteaa.

Naisten asema Suomessa, tai esimerkiksi jokamiehen oikeudet ovat sellaisia juttuja joita ulkomaalaiset vieraat jaksavat hämmästellä.

Hyvä kaupunkirakentaminen luo yhteisöllisyyttä

Minervan kotona kokoontuu usein iso ja äänekäs ystäväpiiri.

Tämä on minulle tärkeä juttu. Usein ajatellaan, että yhteisöllisyyttä on vain omakotitaloalueilla ja että se syntyy siellä jotenkin itsestään. Yhteisöllisyyttä voi olla myös kerrostalossa, mutta se edellyttää että ihmiset haluavat tutustua naapureihinsa.

Koska yhä useampi meistä asuu kerrostaloissa, kerrostaloasumista pitää kehittää niin, että yhteisöllisyys pääsee kukoistamaan, ja että kaupungissa on viihtyisää. Minulla on tästä kokemusta jo lapsuusajoilta. Asuimme silloin Tampereella rapussa, jossa kaikki tunsivat toisensa. Siellä pidettiin jopa yhteisiä uudenvuoden juhlia, joissa ihmiset kulkivat asunnosta toiseen ja rappukäytäväkin oli juhlatilana. Katja ja minä vietimme paljon aikaa naapureiden luona ja kävimme viikoittain yläkerrassa tapaamassa vanhaa rouva Karjalaista.

Ihmisillä on monenlaisia haaveita asumisesta ja monelle oma asunto on yksi suurimmista haaveilemisen kohteista. Kuvitellaan, että kaikki ihmiset haluavat omakotitalon.

Minulle raitiovaunu ja hissi ovat laatujuttuja. Kotiin pitää päästä julkisilla ja talon pitää olla esteetön niin että kaikki ystävät pääsevät kylään.

Poliitikkona minua huolestuttaa trendi, että asuminen hajoaa pitkin Uuttamaata. Autoilu lisääntyy, aiheuttaa melua ja kasvihuonekaasupäästöjä. Kunnon kaupunkikaan ei kehity, jos kaikki asuvat hajallaan. Kulttuuripalvelut esimerkiksi vaativat yleisöä kehittyäkseen, Minerva muistuttaa.

Ja toisaalta, kehyskunnat eivät pärjäisi, jos Helsinki ei olisi vetovoimainen - Espoo ei olisi Espoo Kuopion naapurissa.

Ilves mökkinaapurina

Kesällä hiljenevät sekä työ että luottamustehtävät. Minerva viettää lomansa sähköttömässä saaressa Saimaalla.

Kesäparatiisimme sijaitsee luonnonsuojelualueen laidalla. Olen ollut siellä jo lapsena kaikki kesät, saari on läpikotaisin tuttu ja rakas. Silti metsä on joka kesä yhtä suuri ihme. Saaressa metsä imee sisäänsä kokonaan.

Saimaan vesi on ihanaa. Se on niin puhdasta, että pohja näkyy monen metrin syvyyteen ja sitä voi vaikka juoda. Muutaman vuoden takainen herkkutattisaalis elää perheen tarinoissa, ja ystävien kateuden aiheena. Viime kesän huippukokemus oli, kun näin ilveksen uimassa saareen.

Saaren kanta-asukkaita olemme minä ja sisareni Katjan perhe, mutta tervetulleita ovat kaikki läheiset ystävät ja sukulaiset. Viime kesänä katoin parhaana päivänä päivällisastiat neljälletoista hengelle.

Hurvittelua Helsingissä

Toisen osan kesästään Minerva viettää kaupungissa.

Omistan Talin siirtolapuutarhassa palstan ja mökin yhdessä äitini Leenan kanssa. Kaupunkikesän viettoon kuuluu myös vuoristoradalla ajelu - rakastan huvipuistoja. Ajokortittomana on hauska ajella törmäysautoilla - pääsen kerrankin auton rattiin.

Elokuun hellepäivien keidas on lauttamatkan päässä sijaitseva Pihlajasaari. Ikävä kyllä Itämeren saastuminen on tuonut sinne sinilevälautat, eikä siellä aina voi uida.

Sukuni on pitkäikäistä, ja toivon olevani sitä itsekin. Vaikutan politiikassa, jotta vanhetessani näkisin yhteiskunnan kehittyvän hyvään suuntaan sen sijaan, että se rapautuu. Suomi voi olla edelläkävijä sekä ihmisten hyvinvoinnin ja tasa-arvon että ympäristöystävällisen tekniikan kehittämisen suhteen. Politiikassa tarvitaan tahtoa ja uskallusta tähän.

kirjoittanut: Salla Korpela